Мир Калевалы

Yhtyeen ensimmäisillä keikoilla neuvostokarj alasta tulevat rockmuusikot kohtasivatkin oudon Suomen, jonka asukkailla oli ollut vähän kontakteja Karjalaan viime sotien jälkeen. Kas-vokkaiskontaktien puute aiheuttikin naapurisuhteiden päivittämisen tarvetta ja Santtu on muistellut, miten järisyttävää oli kuulla keikoilla sotaveteraanien itku silmässä sanovan “noita karjalaisia me ammuttiin viime sodassa”. Pelkästään Karjala-nostalgiaan ja kansalliskieliseen kiinnostukseen keikat eivät kuitenkaan nojanneet vaan yhtyeellä oli runsaasti isoja festivaali— ja klubikeikkoja etenkin vuosina 1991–1993. Eräs ensimmäisistä oli Womad-festivaali Seinäjoella heinäkuussa 1991. Tästä on dokumentoituna neljä Karhun itsensä You Tubeen lataamaa videopätkää, yhteensä noin 25 minuuttia li-vetallennetta. Keikasta välittyy energinen, suorastaan hikinen tunnelma. Lavalla ryntäilevät sähkökitaraa soittavan Karhun lisäksi haitarinsa kanssa Arto Rinne, miekkaa ja muita soittimia takova Aleksandr Bykadorov sekä jouhikon soittaja Leo Sevets. Keikalla lisäksi rummuissa oli Petr Vasiljev, bassossa Mikko Suokas ja perkussioissa Valeri Bobkov. Järisyttävän toimiva soundillisesti oli sähkökitaran ja jouhikon muodostama äänivalli – voimakas yhteissoitto, jota myös haitari tuki. Karhun (ja osin Rinteen) kuuluttaessa kappaleet suomen kielellä oli yleisön sympatiat heti rajan takaa tulevan folkrockyh-tyeen puolella. Osa yhtyeen energisestä esiintymisestä saattoi juontua niinkin kaukaa kuin vuoden 1985 Moskovan Maailman rauhan festivaalilta, jossa Karhu, Rinne ja Sevets olivat katsomassa tunnetun suomalaisyhtyeen Sielun veljien poikkeuksellisen aggressiivista ja rajua klubikeikkaa. Kaikki kolme ovat kertoneet että kokemus oli järisyttävä ja täysin poikkeava sen ajan Neuvostoliitossa. Samaa punkhenkistä hurjuutta ja eri soitinten unisonosta johtuvaa hypnoottisuutta oli runsaasti myös Talvisopien keikoilla erityisesti 1990-luvun alussa.

Kyseiseen Seinäjoen Womad-keikkaan liittyi dramatiikkaakin. Yhtyeen kokoonpano muuttui useasti noina vuosina ja Karhun urakehitykselle olennainen kitaristi Fedor Astashov jäi yllättävästi pois kokoonpanosta juuri ennen tuota tärkeää festivaalia. Häntä paikkaamaan kutsuttiin perkussionisti ja kokoonpano kasvoi muutenkin jonkin verran samalla kun kitaransoitosta päävastuu jäi nyt Karhulle itselleen. Yhtyeen musisointi ei vielä ollut ammattimaisen tiukkaa vaan päinvastoin tunnepitoista, innostunutta ja idearikasta. Kuvaavaa on kuitenkin, että esimerkiksi valtiollisen Kantele-yhtyeen orkesterin kuukausipalkkainen johtaja Aleksandr Bykadorov jätti työpaikkansa voidakseen osallistua Talvisopien kiertueelle Suomessa. Ulkomaan kontaktit länteen olivat tuolloin vielä harvinaisia ja Talvisopien jäsenenä keikoilla saattoi tienata poikkeuksellisen hyvin paikalliseen neuvostokarjalaiseen tulotasoon nähden. Yhtye harjoitteli säännöllisesti useita kertoja viikossa erään koulun liikuntasalissa ja tältä ajalta on peräisin paitsi kymmeniä Santtu Karhun kirjoittamia kappaleita myös laaja valikoima harjoitusäänitteitä, demoja, joita lähetettiin lähinnä Suomeen mahdollisille keikkajärjestäjille. Yhtyeen kaksi ensimmäistä singleä ilmestyivät Suomessa vuosina 1990 ja 1991.

Tundematoi vuodelta 1990 on Karhun levyttämättömän tuotannon avainlauluja. Laulu on kuvainnollinen esitys karjalaisten eloonjäämistaistelusta ja kritisoi neuvostoyhteiskunnan vallankäyttöä Karjalassa. Me ja he – asetelmaan kirjoitettu teksti toivottaa tuntemattomat tervetulleeksi, mutta nämä ovatkin susia, jotka vahaavat paikan. Karjalaiset odottavat oman päivänsä nousua kädet nyrkissä. Tulijat haukkuvat karjalaisia räkänokiksi, mutta nämä uhkuvat voimaa. Turvaksi otetaan kalevalainen kantele, hauen hampaat. Kertosäkeessä neuvostovaltion tunnusmerkit kurittavat Karjalaa. Talviso-pien energisten kappaleiden joukossa Tundematoi on jopa poikkeuksellisen vihainen. Kertosäkeistössä Rinne ja Karhu suorastaan karjuvat:

Hei tundematoi, ole tiä kui kois,
oletgo karjalaine?
Hei tundematoi, talvisovat söi koi,
oletgo karjalaine?
Čirpil leikattu on heinät meijän,
Puittu vazaral on Karjalan heimo.

Hei tuntematon, ole täällä kuin kotonasi,
oletko karjalainen?
Hei tuntematon, talvivaatteet söi koi,
oletko karjalainen?
Sirpillä on leikattu heinät meidän,
vasaralla on puitu Karjalan heimo.

Vepsäläisen Fedor Ashtasovin hevisoundinen kitara johtaa kappaleen rymistystä ja kertosäkeistössä julistettu protesti Neuvostoliiton alistavaa politiikkaa kohtaan näyttää hyökkäävän kaikkien maahanmuuttajien niskaan. Yhtyeen tuolloisten jäsenten kansallinen tausta, kaksi karjalaista, suomalainen ja vepsäläinen tuntuvat suorastaan alleviivaavan kappaleen sanomaa.