Мир Калевалы

Vuonna 2007 Santtu Karhu kasasi uuden aiempaa raskaampaa rockia soittaneen Talvisovat-yhtyeen, jonka musiikillinen väkevyys ja soiton näppäräsorminen nopeus kiinnittävät kuulijan huomiota. Tässä kokoonpanossa soittivat Santtu Karhu (laulu, mandoliini, lap-steel, koskettimet), Fedor Astashov (kitarat), Artem Undalov (bassokitara) ja Andrei Lukin (rummut). Se julkaisi vuonna 2009 cd: n Allus oli muna. Raskaasta miltei metallimusiikkia lähenevästä yleisilmeestään huolimatta albumi on kooste monenlaisia musiikillisia vaikutteita. Kappaleessa Nogehizes kylys on moderneja reggae-soundeja, Kois on seinät vois lähenee kitaroineen afrorockia ja unenomaisessa juopottelua kuvaavassa Magieh join – kappaleessa käytetään karjalaisen kansankuoron Oma pajon dissonoivia naisääniä kuin suloisesti sättivänä äänenä juopumustaan nukkuvalle miehelle.

Moskovan kämmen kappaleessa kohtaavat pieni kansa ja Venäjän valtio. Moskova symboloi vallanpitäjiä, joita laulussa kritisoidaan terävästi. Moskova kohtelee toisia julmasti ja piittaamattomasti, mutta myös ovelasti. Se antaa ensin suukkoa, sitten puukkoa. Se ei tarjoa apua, vaan uhkaa pyytäjää väkivallalla, nylkee nahkan. Maailma on ylösalaisin. Yöllä on kuuma, päivällä paleltaa. Jos Moskovassa ei ymmärretä pieniä ja köyhiä, niin ymmärrystä ei ole tosinkaan päin. Moskovalaiset ovat kummallisia ja haisevat oudolta. Kappale on herättänyt Petroskoissa keskustelua muusikoiden parissa. Osa heistä ei hyväksy poliittisten sanoitusten käyttöä musiikin osana, sillä ’’politiikka on likaista” (Demin, haastattelu 9. 9. 2011). On mahdollista myös, että jos laulu olisi venäjänkielinen, saisi Karhu olla varuillaan. Näin karjalankielisenä se ei vaikuta uhkaavan ketään eivätkä kapina ja herjaaminen ole saaneet vastakaikua.

Susiedu velli kiändyi sellin
Konzu vahnus leibiä pakičči
Diedol pidi mustoittua
Kuule velli oružas on liipačin

Eib ole lämmin Moskovan kämmen
Se andau n’apsuu dai jälles rapsuu…
Eib ole lämmin Moskovan kämmen
Se silmih sylgöy sit nahkan nylgöy

Naapurin veli kääntyi selin
kun vanhus leipää kerjäsi
ukkia piti muistuttaa
kuule veli aseessa on liipasin

Ei ole lämmin Moskovan kämmen
se antaa suukol’, sen jälkeen puukol´
Ei ole lämmin Moskovan kämmen
Se silmille sylkee, sit’ nahkan nylkee

Karhun itsensä lataamassa You Tube – videossa, laulun sanotaan viittaavan vuoden 1920 tapahtumiin Uhtualla, jossa punaiset kieltäytyvät tarjoamassa vilja-apua nälässä nääntyville karjalaisille.

Vuonna 2009 Talvisovat äänittivät myös Studioliven Elos, joka on valikoima uusia versioita kahdelta edelliseltä levyltä. Äänitteen julkaisi petroskoilainen nuorisojärjestö Nuori Karjala, jonka tilaisuuksissa Talvisovat on säännöllisesti esiintynyt. Julkaisun perusteluna oli se, että karjalaiselle kuluttajalle Suomessa julkaistu äänite on vaikeasti saatavilla ja liian kallis.

Tänä vuonna 2019 tulee kuluneeksi 30 vuotta Santtu Karhun levytysuran sekä Talvisovat-yhtyeen perustamisesta. Sen kunniaksi he julkaisevat uuden albumin Elektrosampo. Yhtye tullaan näkemään esiintymislavallakin sekä Karjalassa että Suomessa.

Santun uran kaaria

Keskeisenä Karhun laulujen teemana on Karjalan menneisyyden ja nykyisyyden vertailu. Menneisyydessä oli toivoa ja elämällä oli tarkoitus. Karjala eli vahvana ja yhtenäisenä. Nykyhetki on sekava ja näköalaton. Lauluissa kärsitään, ollaan välinpitämättömiä, juodaan ja kuljeskellaan vailla päämäärää. Karhu on ollut koko uransa ajan yhteiskuntakriittinen. Hän on pilkannut ja solvannut neuvostovaltaa ja nyt Venäjää. Nämä ovat edustaneet Karhulle valloittajaa, joka vie Karjalan ja nauraa sen kansalle pitäen heitä alempiarvoisina, orjina. Hän kokee oman kansansa tärkeänä, mutta kritisoi myös sitä. Karjalaiset ovat alistuneet venäläisille. He ovat kääntäneet selkänsä perinteelleen, arvoilleen ja kielelleen. He ovat lähteneet kiiltävän perään.