Мир Калевалы

Hyvästit Karjala cdilla Karhun toiveikkuus kansansa suhteen on vähäisempää kuin hänen varhaistuotannossaan. Kun aiemmin karjalaiset olivat olleet laulujen pääosassa kansana, nyt sellaisia lauluja on levyllä vain Izo Seppy Ilmalline ja Kel-daine kuu. Jo 1990-luvun alkupuolella kirjoitettu Keldaine kuu on luontokuvastoon rakentuva laulu kansasta, jonka kohtalo on karu. Luonto ilmentää tätä kansan tuhoa. Sekin kärsii yhdessä kansan kanssa ja jää tämän kuoltua todistamaan tapahtunutta. Kansasta on jäljellä vain luut unohdetulla hautausmaalla. Pelkuruus johtaa häviöön. Varhaisessa Väinämöinen – kappaleessa Karhu vielä toivoi uuden sukupolven kääntyvän esi-isiensä puoleen. Nyt he kääntävät näille selkänsä. Laulun sisältö noudattelee Karhun varhaistuotannon jälkeistä yhä pessimistisempää käsitystä karjalaisten kohtalosta. Mielenkiintoista kyllä kappaleen akustissävyinen ja nopearytmi-nen musiikki on poikkeuksellisen harmonista ja kaunista, kuin kehtolaulu ikiuneen unohtuvalle kansalle. Pääroolissa ovat kitaran ja bändisoittimien ohella Dmitri Deminin soittamat erilaiset paimenhulut ja-torvet.

Kivel dai puul – tulen vellil,
taivas viškuau tuleniškuu
Poijat kiänyttih tuattoloin kalmoih sellin
kivi ei pala, ga ei kazva puu…
Liikkumatoi kallivo,
kolot kui kirgujat suut…
Yksinäzen hongan juures
On pienen rahvahan luut.

Kivelle ja puulle – tulen veljille
Taivas viskoo salamoita
Pojat käänsivät selän esi-isiensä haudoille
Kivi ei pala, eikä kasva puu…
Liikkumaton kallio,
kolot on kuin huutavat suut…
Yksinäisen hongan juuressa
On pienen kansan luut.

Vuosituhannen alussa tehdyillä kappaleilla kansan kohtalosta puhuvat kertomukset ovat vaihtuneet allegorisempiin kielikuviin. Nyt esiin nousevat lainaukset ja muunnelmat karjalaisista sananlaskuista ja kansanlauluista esimerkiksi kappaleissa Cibi – cibi linduine ja Pahoin brihoin pajatukset. Hän nostaa teksteihin myös viittauksia omasta elämästään, kuten avioitumiseensa liittyvässä Regipajossa ja omalle tyttärelle kirjoitetussa laulussa Magua pikkarazeni. Oman huomionsa saavat myös muukalaisvastaisen Bazaril käydyy – kappaleen kaukasialainen torikauppa ja Armoittoman lapsen uni – kappaleen tarina orpolasten kohtalosta.

Karhun kolmannen cd: n Terveh Petroskoi äänitysten aikaan vuonna 2005 yhtye oli hajoamistilassa. Arto Rinne, puhal-linsoittaja Dmitri Demin ja rumpali Mihail Koksharov jättivät yhtyeen pian levyn äänitysten jälkeen. Tästä huolimatta levyä voi pitää onnistuneena. Levyllä vieraileva multi-instrumen-talisti Aleksandr Leonov tuo kansansoittimineen ilmavuutta yhtyeen soundiin. Levylle otettiin mukaan kaksi vanhan alkuperäisen Talvisopien kappaletta Hukku da kotku ja Vajoccu suo, joista jälkimmäinen kommentoi suoraan karjalaisten tuskaista elämää. Kaikki muut laulut on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ja niiden tekstit ovat minä-muotoisia. Karhun tarve huutaa kansansa puolesta on vaihtunut yhden omaperäisen miehen maailman kuvaamiseen, yksinäisen tien kulkijan näkemysten jakamiseen.

Mies tutah tulendas / Mies tunnetaan askelistaan kertoo uhmakkaasta ja itsevarmasta miehestä. Hän ei suostu toisten sääntöihin, vaan elää omalla aggressiivisella tavallaan. Tytöt pelkäävät häntä hänen luonteensa takia ja vaikka häntä pelätään, niin nauraen hautaan saatetaan. Laulun kertosäe on Karhun kauneimpia. Siinä rinnastetaan nuoren miehen paha elämä yksinäisyyteen. Katon alla ja naisen helmoissa olisi vaihtoehto, jos miehen luonto vain suostuisi pehmenemään.

En yksikai tuakse päi kačahtai
Ken ollou tiel, čurah vai myöstäi
Gu tulendas mies tutah
Astundas arvatah
Ga mindäh čomat tytöt varatah

Ongo lagi vai taivas
Ylähän pahan brihan piäl ainos tiel
Ongo helmas vai kalmas
Oza parembi miehel nuorel

En kuitenkaan katso taakse päin
Jos joku on tiellä, niin pois alta
Kun mies tunnetaan tulennasta
Astunnastaan arvataan
Mutta miksi nätit tytöt pelkäävät

Onko katto vai taivas
aina pahan pojan päällä
Onko helmass’ vai kalmass’
Paikka parempi miehen nuoren